Vastaus kansanedustaja Anna Kontulan avoimeen kirjeeseen SAK:laisille ay-johtajille

 

Kansanedustaja Anna Kontulan toivoo avoimessa kirjeessään SAK:laisten ay-johtajien lopettavan ”teinikiukuttelun” ja peräänkuuluttaa asiallista keskustelua EU/ETA-alueen ulkopuolelta palkattavien työntekijöiden saatavuusharkinnan poistamisesta. Kategorisoimalla Hakaniemen ay-pomot ”teinikiukuttelijoiksi” ja opastamalla heitä vastuustaan ”muiden ihmisten elämän ehdoista” Kontula tuskin edesauttaa toivomansa asiallisen keskustelun syntymistä. Sen sijaan, että ”panee argumentit vastakkain ja katsotaan mikä niistä on vahvin”, kannattaa myös kuunnella eri osapuolten näkemyksiä, jotta ymmärtää, mikä asiassa oikeasti hiertää.

Kontula kirjoittaa kirjeessään, että SAK:n hallituksen saatavuusharkinnasta teettämästä muistiosta ”puuttuu kokonaan se argumentaatio, jolla me vasemmistolaiset poliitikot olemme lakialoitetta perustelleet: kyse on ihmisoikeuksista, työsuhdeturvasta, palkkaturvasta sekä työntekijän autonomiasta”. Siis kaikista niistä samoista asioista, joiden edistämiseksi suomalainen ammattiyhdistysliike tekee päivittäin tuhansien ihmisten voimin työtä. Kaikki väitteet tai edes vihjailut siitä, ettei kyseisiä ”näkökulmia” pyrittäisi huomioimaan ay-liikkeen päätöksenteossa tai kannanotoissa, kertovat valitettavasti enemmän kansanedustaja Kontulan omasta mielikuvasta ay-liikkeestä ja sen toiminnasta kuin mistään muusta. Kyseessä eivät suinkaan ole vain vasemmistolaisista ”näkökulmista”, vaan fundamenteista, jotka ovat koko ammattiyhdistystoiminnan perusta.

Kontula kirjoittaa blogissaan ”valmistautuneensa reippaaseen keskusteluun tutustumalla huolellisesti kaikkeen olemassa olevaan tietoon ja informoimalla keskeisiä liittoja ”saatavuusharkintaa koskevan aloitteen osalta. Ymmärrän, että Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys ei 2000 jäsenen liittona kuulu Kontulan mainitsemien ”keskeisten” liittojen joukkoon, vaikka olemmekin painineet EU- ja ETA-alueen ulkopuoliseen halpatyövoimaan liittyvien ongelmien ja lieveilmiöiden parissa kohta kaksikymmentä vuotta. Näistä ongelmista ja lieveilmiöistä olisi kuitenkin löytänyt helposti tietoa mm. googlesta hakusanoilla ”Finnair ja halpatyö”. Tietoa ongelmistamme olisi löytynyt myös ihan vasemmistoliiton omilta nettisivuilta.

Ymmärrän, että kansanedustaja Kontula tarkastelee saatavuusharkintaa jo ”jonkin muun työskentelyyn oikeuttavan oleskelustatuksen nojalla työllistyneen” henkilön näkökulmasta ja katsoo saatavuusharkinnan” heikentävän EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevan työvoiman autonomiaa ja mahdollisuuksia työpaikan tai alan vaihtoon Suomessa. Kontula tuntuu kuitenkin olevan täysin tietämätön niistä jo olemassa olevista ongelmista, joita liittyy EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten työntekijöiden työehtojen ja palkkauksen valvontaan sekä niistä mahdollisista riskeistä, joita saatavuusharkinnan poistoon liittyy eräiden ammattialojen osalta.

Saatavuusharkintaa koskevan lakialoitteen perusteluissa esitetty väite siitä, että harkinnasta luopuminen automaattisesti vähentäisi ulkomaalaisen työntekijän alttiutta joutua hyväksikäytetyksi, edesauttaisi työmarkkinoiden normaalia toimintaa ja parantaisi työntekijän taloudellista asemaa ja parantaisi verotuloina julkistaloutta, kuulostaa nykytilanteeseen verrattuna utopialta. En tosin tiedä, minkälaisiin tutkimus- ja tilastotietoihin lakialoitteen laatijat edellä mainitun väitteensä perustavat, sillä käytetty lähde ei käynyt tältä osin selkeästi ilmi. Poissuljettua ei siten ole, ettei saatavuusharkinnasta luopuminen voisi myös edesauttaa ulkomaalaisen työntekijän alttiutta joutua hyväksikäytetyksi, vääristää kilpailua tai heikentää työntekijöiden taloudellista asemaa.

Toivoisinkin Kontulan ja muiden saatavuusharkinnan poistamista koskevan lakialoitteen allekirjoittaneiden kansanedustajien kuuntelevan hieman tarkemmalla korvalla nyt ”teinikiukuttelusta” syytettyjen ay-pomojen näkemyksiä ja ajatuksia niin saatavuusharkinnan poistamiseen liittyvistä riskeistä kuin niistä keinoista, joilla Suomessa työskentelevän ulkomaalaisen työntekijän asemaa voitaisiin parantaa nykyisestä.

On totta, että EU:n sisältä tulevan työvoiman osalta ”palkkadumppauksen kannalta merkitykselliset päätökset tehtiin jo säädettäessä työvoiman vapaasta liikkuvuudesta EU-alueella”, mutta nyt yksittäisellä lakialoitteella ollaan laajentamassa mahdollisuutta ”palkkadumppaukseen” myös EU- ja ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman avulla ilman, että samanaikaisesti käytäisiin laajamittaista keskustelua niistä keinoista, joilla pystytäisiin nykyistä paremmin valvomaan, että Suomessa työskentelevälle ulkomaalaiselle työntekijälle maksetaan asianmukaista palkkaa ja että häneen sovelletaan asianmukaisia työehtoja. Asianmukaisten työehtojen noudattaminen ei ole itsestäänselvyys edes valtion enemmistöomisteisessa pörssiyhtiössä.

Saatavuusharkinnasta koskevan keskustelun yhteydessä onkin mielestäni puhuttava myös luottamusmiesten tiedonsaantioikeuksien lisäämisestä sekä järjestöjen kanneoikeudesta. Palkansaajajärjestöjen kantana on ollut jo vuosia, että kanneoikeuden avulla voitaisiin valvoa nykyistä huomattavasti paremmin mm. alipalkkaukseen tai työsyrjintään liittyviä rikkomuksia. Kanneoikeudella voitaisiin puuttua paremmin niin harmaaseen talouteen kuin turvata nykyistä tehokkaammin tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain toteutuminen. Järjestöjen kanneoikeus olisikin huomattavasti tehokkaampi ja konkreettisempi valvontakeino työehtojen osalta kuin lakialoitteen perusteluissa mainittu "työntekijöiden suhteellinen riippumattomuus työnantajasta”.

Työntekijä tulee aina olemaan työsuhteen heikompi osapuoli ja hän tulee aina olemaan riippuvainen työnantajastaan.  Epäsuhde korostuu entisestään ulkomaalaisen työntekijän osalta, joka ei tunne suomalaista kulttuuria, työmarkkinapolitiikkaa ja työlainsääntöä. Mielestäni on enemmän kuin naivia väittää, että EU- ja ETA-alueen ulkopuolisen työntekijän nykyistä parempi mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa ratkaisisi merkittävällä tavalla mm. alipalkkaukseen ja työsyrjintään liittyviä ongelmia. Työehtojen sekä työelämän pelisääntöjen valvontaan tarvitaankin huomattavasti jämerämpiä työkaluja ja mm. edellä mainitun järjestöjen kanneoikeuden muodossa. Pelkästään resurssien ja toimivaltuuksien takaaminen viranomaisvalvonnalle ei riitä ratkaisemaan ongelmia.

Saatavuusharkinnan poistamista perustellaan myös väitteellä, että ”ei ole myöskään syytä olettaa, että saatavuusharkinta vaikuttaisi oleellisesti suomalaiseen palkkatasoon”. Joidenkin ammattialojen osalta tilanne on ollut selkeästi toinen, sillä mm. Finnairin hanke käyttää halvempaa, ulkopuolista työvoimaa New Yorkin reitilleen kaatui saamiemme tietojen  lopulta juuri saatavuusharkintaan. Näkemykseni mukaan saatavuusharkinnalla on ollut myös ratkaiseva merkitys siihen, etteivät suomalaisen matkustamohenkilökunnan työpaikat ole valuneet nykyistä suuremmassa määrin aasialaiselle halpatyövoimalle. Näitä näkemyksiäni ole valmis avaamaan niin kansanedustaja Kontulalle kuin muillekin lakialoitteen allekirjoittaneille kansaedustajille, jos kiinnostusta tähän löytyy.

Ystävällisin terveisin,

”Teinikiukuttelusta syytetty ay-pomo”

 

Juha Kuurne

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY ry.